Kaikki meni loistavasti, eli normaalisti. Vähän on haikea tunnelma. Siinä sitä heipattiin työkavereita, osa jatkaa ensi kesänä, osa ei. Kaikenkaikkiaan mukavia kaikki. Suurimmaksi osaksi nuoria tyttöjä kaikki tarjoilijat. Ahkeria ja iloisia aina. Oli myös kapteeni ja kansipoika. Kapu on vakkari, mutta kansipoika ei ehkä tule ensi kesänä. Lisäksi oli konemestari ja orkesteriduo. Tutuiksi tulivat kaikki.

Kyllähän tämä oli hieno kesä. Melkeinpä voi sanoa, että paras kesä ikinä. Se jotenkin oli mukava istua tuolla laiturilla ja katsella pimeää merta ja kuunnella aaltojen loisketta. Se vain jotenkin kiehtoo, meri. Siinä on sitä jotain. Muistan aina kun äiti aina haaveili synnyinseuduistaan Petsamossa. Halusi aina palata lapsuuden maisemiin. Jäämeren rannoille. Sitä jotenkin tuntuu, että itsekin on aina halunnut meren rannoille tai ylipäätään jonnekkin missä näkee kauas. Isä aina puhui, että haluaa viettää vanhuutensa jossain lapin tuntureilla. Kummallakaan vanhemmista haaveet ei toteutuneet. Sieltä vanhemmilta sitä olen perinyt nämä mielihalut, luulen.

Huomenna lähdetään kohti Kittilää. Viikon päästä maanantaina jatketaan töitä Herrankukkarossa.

Ei jaksa enempää tällä kertaa, Maikku jo nukkuu, samoin itse kohta.

Loistokari kiittää ja kuittaa.

Kelien puolesta kesä ollut aika erikoinen, kuulemma. Ensin oli kylmin alkukesä miesmuistiin, sitten kuumin heinäkuu miesmuistiin, taisi olla 38 hellepäivää, putkeen. Sen jälkeen onkin vettä tullut melkeen joka päivä. Risteilyt on silti menneet yhtä lukuunottamatta normaalisti, eli vain kerran ollaan jouduttu kantamaan kalat laivaan sateen takia. Tuulista tosin ollut, viikon yhtämittaa puhalsi etelästä, aika kovasti. Vesi noussut melkeen metrin kolmessa viikossa.

Ukkostakin senverran, että on hajottanut pari lamppua ja invertterin. Niin ja paukautti ukkonen kylmiönkin paskaksi jokunen viikko sitten. Piti oikeen kylmäkoneasentajan käydä se korjaamassa.

synkkää pilveä nousee mereltä

Saatiin taas tuta miten voi tavaran tilaaminen mennä vituralleen. Agrigaatti otti ja hajosi lopullisesti. Kertakaikkiaan virrat katosi kokonaan. No minähän otin ja purkasin siittä sen generaattoriosan. Kuumana oli käynyt, hiilirenkaat oli irronneet ja staattori hangannut kenttään. Kipin kapin nettiin Wandamotorin verkkokaupan gatalookia selaamaan. Sieltähän löytyikin uusi osa. Puhelinsoitolla ensin varmistin, että osa tosiaan on varastossa. On on, vakuutti myyjä. Saman tien tein tilauksen ja osa piti tulla parissa päivässä. Hyvä homma, uskoinkin näin myös tapahtuvan, koska olin myös aiemmin käyttänyt kyseistä kauppaa onnistuneesti.

Tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan nappiin, ei lähimainkaan. Tilauksen tein keskiviikkoaamuna. Odotin tavaran saapuvaksi perjantaina. Niin myös kävi. Matkahuollosta tuli viesti, että paketti saapunut perille Turun Matkahuoltoon. Minä iloisin mielin hakemaan pakettia. Ajattelin, että mukavaa kuinka hyvin ja nopeasti tavara liikkuu. Ilo oli ennenaikainen. Kuittasin tavaran vastaanotetuksi. Kiikutin saamani kuitin tavaran luovuttajalle, joka löysikin paketin oitis.

Siinä vaiheessa kun näin paketin, tiesin ettei se sisältänyt generaattoria. Ei perkele. Ei voi olla totta. Oli se. Paketin päällä oli minun nimi niinkuin pitikin. Muuta ei sitten oikein ollutkaan. Hiki alkoi kihota otsalle, kun raivon vallassa raastoin paketin auki. Siellä oli joku helevetin polkupyörän apumoottori, siis semmonen pieni polttomoottori. Vähän niinku mopon moottori, mutta pienempi. Samalla sekunnilla otin pikapuhelun myyjälle. Karjuin ääneni käheäksi, että mitä kuiten oletta tumpeloineet. "Vahingossa vissiin laput menneet sekaisin" , no vissiin. Siellä joku oottanut villariinsa moottoria, mutta saikin 40 kiloa painavan generaattorin. Kaikkea sitä.

No, myyjä lupasi siltä istumalta laittaa uuen paketin ja vieläpä silleen, että paketti olisi jo seuraavana päivänä Turussa. Seuraava päivä oli lauantai, joten eihän se tietenkään perille tullut. Eikä ole tullut vieläkään. Elikkä tuli maanantai ja aamulla soitin matkahuoltoon. Sanoivat, että pitäisi tänään kolmen maissa tulla. Menin hakemaan, mutta turhaan menin. Se oli lähetetty ns. "Perille" pakettina. Eli saapuu lähimpään Siwaan. Vaan ei saapunut. Sanoivat, että se menee johonkin toiseen jakelukeskukseen, josta se sitten kuskataan sinne Siwaan. Saa nähä josko sen huomenna saisi. Vaikka kyllähän se vielä ehitään jonnekkin kadottaa. Että tämmöstä raamaa tällä kertaa.

Käytiinhän me tänään vähän maakuntamatkailemassa. Aamulla kuultiin paikallisratiosta, että jossain täälläpäin on semmonen tosi hieno rotko. Härmälän rotko nimeltään. Hypättiin Pusteriin ja ajettiin satamaan, josta autolla kohteeseen. Löytyi helposti, autolla pääsi viereen. Oli kyllä pettymys. Tai sitten minulla on väärä käsitys siitä mikä on rotko. Oon luullut, että rotko on semmonen syvä uoma jossa on jyrkät reunat ja monesti vielä puro tai joki pohjalla. Niinku esim. Auttiköngäs tai Korouoma ja mitä näitä on. Mutta tämä oli semmonen kallio joka oli joskus aikojen alussa halennu. Piti ensin kiivetä ylöspäin, että pääsi "rotkon" pohjalle. Yleensähän rotkon pohjalle mennään alaspäin, jyrkästi. Olihan se kuiten komea, mutta ei missään tappauksessa rotko. Joku roti se näissä nimityksissä pitää olla, eikä saa ihmisiä huijata.

kallionhalkeama eikä rotko

Vaihatettiin tänään öljyt Passattiin. Tais olla eka kerta ku käytin autoa öljynvaihossa ja vieläpä merkkiliikkeessä. Saattaapa olla, että oli myös viiminen kerta. Uskookohan kukaan, yli 200 (kaksisataa) euroa makso!!!!!!! Voe sanomapitsi sanon minä. Se miksi hättäyyttiin tuonne kiskuriliikkeeseen on se, ettei itellä ole oikeen paikkaa missä vaihtaa. Ei kehtaa pursiseuran rannassa alkaa autoa tunkkailemaan ja mihin net jäteöljyt olis laittanu.

Meinasin kyllä sanoa sille asentajalle, että impataan ne meän jäteöljyt takas sieltä pöntöstä ja valutetaan moottoriin, mutta olisi se saattanu olla teknisesti aika hankalaa saaha just ne meän öljyt sieltä pois ku saatto siellä olla muittenki öljyjä. Joo se äijä sano siinä lopussa, että täytetään pissapoika, eikä tarvi maksaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että olipa reilu asentaja. Kyllä siinä taas maalaispoikaa kusetettiin.

Toisaalta ymmärtää sen hinnan. Jollakihan niitten raukkojen täytyy maksaa ne tilat. Helevetin iso halli jossa ainaki parikymmentä nosturipaikkaa. Ja se missä meän auto oli oli semmonen kahen auton pikahuoltopaikka. Soli koko paikka niinku leikkaussali. Lattiat oli valkosta laattaa ja kiilsi niin, että melkeen oman kuvan näki. Enkä ole ennen nähny, että korjaamon lattiaa pestään semmosella tavallisella lattianpesukoneella, siellä siivooja viiletti menemään eestaas.

Joo, niinku alussa totesin, kausi päättyy ja niin myös päättyy tämä kirjottelukin. (Tai eihän sitä tiedä) Tässä aletaan laittamaan saarta talvikuntoon ja suunnitellaan tulevaa muuttoa.

Nöyrät kiitokset kaikille, jotka oletta jaksaneet näitä lukea. Hyvää tulevaa syksyä toivoo Loistokarin Ukko

Oikeasti on vain helteitä pidellyt, varmaan ainakin kolme viikkoa jo kestänyt. Ei paljoa alle 25 ole ollut. Mutta niinhän se on muuallakin ollut. Tällä hetkellä lämmintä n. 32. Onneksi aika navakka tuuli puhaltaa, että pystyy tässä kuistilla näpyttelemään. Joo, eli viimeinen kuukausi menossa tälle kesälle. Risteilykelit on olleet suotuisat. Ei vielä yhtään kertaa ole tarvinnut kaloja laivaan kantaa, eli ei ole sade haitannut.

Niinhän siinä sitten kävi, että tänne jäädään. Puksuvaara on myynnissä. Asuntoja on täältä haettu ja juurikin tänään käytiin katsomassa yhtä pientä omakotitaloa  Rymättylässä. Suunnilleen saman kokoinen kuin mitä Puksukin on ja vieläpä saman värinenkin. Rauhallisella paikalla, ei naapureita välittömässä läheisyydessä. Meren rantaan joku sata metriä. Eli aikalailla sitä mitä toivottiinkin. Pieni pintaremontti pitää taloon ensin tehdä, siis sisäpinta. Ei haittaa kun ite pystyy kaikki tekemään. Syyskuun lopulla vapautuu. Sovittiin jo omistajan kanssa remontista ja muutosta.

Niin, siis töitä saatiin samalta firmalta kuin nyttenkin ja ensi kesänä tullaan taas tänne Loistolle. Jos kaikki menee niinkuin ollaan suunniteltu. Talo johon muutetaan sijaitsee kuuden kilometrin päässä tulevasta työpaikasta. Aikalailla nappiin meni, sanoisin. Turkuun matkaa n. 40km ja Naantaliin n.20km. Meistä tulee siis Naantalilaisia.

Viime viikonloppuna Turussa piipahti lukuisia purjelaivoja ja vähän pienempiä purjealuksia. Gangut- regatan yksi pysähdyspaikka kun oli täällä. Varsinaisesti ei käyty paikan päällä laivoja katsomassa, mutta nähtiin kuiten miltei kaikki. Väylä Turkuun kun menee tästä vierestä. Oli se aika vaikuttavan näköistä, kun laivat eilen tästä purjehtivat ja kymmeniä pienempiä aluksia niitä saatteli. Enpä ole koskaan nähnyt yhtä paljon aluksia yhtä aikaa. 

Tänään harrastettiin maakuntamatkailua. Kävästiin mm. Louhisaaren Kartanolinnassa Asikaisissa. Etukäteen ei paikasta tiedetty mitään, sattumalta nähtiin viitta tien laidassa. Pitihän se käydä paikka tarkistamassa. Jo vain oli komea rakennus. Opastettu kierros käytiin. Selvisi, että paikka oli Mannerheimin syntymäkoti. Rekennettu joskus olikhan se 1600-luvulla, vanha se kuiten oli. Niin se Kallekustaa syntyi siellä ja asusteli aina 14 vuotiaaksi asti. Perheensä kanssa tieten. Melkeen pystyi näkemään miten PikkuKalle siellä kirmaili pitkin hyvin hoidettua nurtsia ja leikki sotaleikkejä. Aika pitkällehän hää niissä sotaleikeissä ja johtamishommissa lopulta pääsikin. Kuoli lopulta 83 vuotiaana Sveitsissä.

Maikku ja Vili Linnan portailla

Niinkuin alussa mainitsin, niin loppua kohti mennään tämän kesän osalta. Tähän mennessä risteilyjä on ollut 61 kpl. Jäljellä 20, mikäli kaikki toteutuu. Asiakkaita käynyt reilut 4000 ja kalaa savustettu satoja kiloja. Ja sitä savun määrää mikä silmiä on vetistänyt. Huh huh.

Paikka ollaan saatu suht hyvään kuntoon. Sain jopa valot asennettua savustamoon. Kaikki lukijat, jotka täällä ovat käyneet muistavat millaista kalliota tämä paikka on, mutta niin vain sain kaapelin vedettyä tuvalta savustamolle, vieläpä siten ettei sitä näy juurikaan mistään. Elikkä kyllä tänne on mukava ensi kesänä palata, tietää ainakin mitä eestään löytää.

Niin vain sain kuin sainkin kirjoitettua näinkin paljon vaikka näyttö on vaakatasossa ja näppäimistö pystyssä:) (kannettava kone) toim.huom.

Mukavaa loppukesää!!!

Punainen Paholainen lähdössä viimeiselle matkalleen

Siinä se nyt on

Pitihän se vielä samana iltana käydä koeajamassa

Onhan sitä muutakin ollut kuin venehommia. Käytiin Ukkopekalla risteilemässä viime lauantaina. Aamulla aikaisin ensin valmisteltiin päivän savustusta, sitten pyyhkästiin Pusterilla Vaakahuoneen rantaan ja hypättiin höyrylaivan kyytiin suuntana Naantali. Ilma mitä parhain. Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Aika paljon oli väkeä lähtenyt samalle risteilylle.

S/S Ukkopekka alittaa Ukkopekka-sillan

Viisitoista minuuttia laiva viipyi Naantalissa ja takas tultiin samaa reittiä. Kyllä se on mukavan hiljaista kyytiä. Ei siitä höyrykoneesta paljoa ääntä lähde. Takaisin Turussa oltiin kahen maissa. Sieltä äkkiä Loistolle ja kaloja savustamaan.

Kävihän meillä vieraitakin. Sisko Iistä tuli kaverinsa kanssa yllättäen kylästelemään. Tai siis eihän tänne sillai virallisesti yllättäen voi tulla. Tai no, voi tieten jos veneellä tulee, mutta kun meillä vierailevat ovat yleensä veneettömiä, niin nethän pitää veneellä hakea mantereelta ja siitähän tieten ilmoitetaan etukäteen. No, tässä tapauksessa sisko soitti pari tuntia ennen, että jos passaa niin tulevat kylästelemään. Jo vain passasi.

Kävin heät hakemassa ennen kuin risteily saapui Loistolle.

Seuraavana päivänä retkeiltiin porukalla Vepsän saarella. Se on Turun kaupungin kokonaan omistama saari. Semmonen maka virkistyskäyttöön tarkotettu. Siellä on mm. uimaranta ja kaikenlaisia ulkoilureittejä, lentopallokenttä, minigolf ja useita tulistelupaikkoja. Ja onpa muutama vuokramökkikin ja useita saunoja. Eikä ole edes kaukana, tästä Loistolta muutama kilometri lounaaseen.

Ilma oli helteinen niinkuin jo pitemmän aikaa. Ukkosta ilmassa, ajateltiin. Ja ukkonen illalla nousikin. Oli aika hienon näköistä, kun näki miten ukkosrintama nousi mereltä. salamat löi valaisten pimenevän taivaan. Ensin oli miltei tyyntä, ja hiljaista, sitten kohina voimistui ja saattoi nähdä miten sade ja tuuli lähestyi melkoisella vauhdilla. Ihan niinkuin seinä olisi tullut kohti, niin selvä oli sateen raja. Enpä ole aiemmin sellaista ilmiötä päässyt näkemään. Oli se hienoa.

Pari yötä vieraat meillä oli ja tänään aamulla kävin heät mantereelle viemässä. Me lähdettiin sitten pyöräilemään. Käytiin Käsityöläismuseossa. Aika erikoinen paikka. Ainut alue mikä on säästynyt 4-5 syyskuuta 1827 riehuneesta Turun palosta. Sieltä tultuamme ajettiin veneellä Vaakikselle hakemaan huomiset kalat.

Huomenna taas alkaa meän työviikko ja toivottavasti väkeä lähtee sankoin joukoin risteilemään tälle ainutlaatuiselle luodolle.

Kirjoitellaan taas!

On se jotenkin ihmeellistä, siis se itikoiden puuttuminen, kun muistelee vaikka nyt viime kesää kotona Puksuvaarassa. Sääsket tuli ennen juhannusta ja sen jälkeen niitä sitten riitti elokuun loppupuolelle asti. Hyvin on muistissa, kun kaatelin latopuita helteessä ja sääskiä oli niin maan perusteellisesti. Ja se puitten parkkaaminen oli täyttä tuskaa. En tiedä millaista on helvetin esikartanossa, (sehän ei vissiin ole mikään mukava paikka) mutta luulen, että siellä on kuin paratiisissa verrattuna parkkaussessioon. Piti suunnilleen olla sajekamppeet päällä ja vähintään kolminkertanen sääskihuppu päässä ja tieten kumisaappaat jalassa ja pitkävartiset kinttaat käessä. Silti niitä pääsi iholle asti. Ja sitä hien määrää. Voe mahoton. Vähän väliä piti kinttaita tyhjentää ku hiki valui norona. Eikä puhettakaan, että rillit olis pysyny puhtaana. Huurussa net oli koko ajan. Ihme, että ylipäätään sain puut parkattua.

Ollaan taas vähän matkailtu. Viime sunnuntaina, eli eilen, lähettiin heti aamusta liikkeelle. Ajettiin Sauvon ja Kemiön kautta Kasnäsiin. Siellä noustiin veneen kyytiin. Tai miksihän sitä voisi sanoa. Semmonen n. 15m pitkä johon mahtui vähän yli kolmekymmentä matkustajaa. Sillä ajettiin ensin Rosala- nimiseen saareen. Siellä on sellainen viikinkikeskus jossa oli ensin videoesitys viikingeistä ja sitten ruokailu. Sieltä matka jatkui Bengtskärin majakalle. Mutta se se vasta mahtava paikka on.

272 porrasta

Kertakaikkiaan hieno paikka. Pelkkää kalliotahan se paikka on ja kaukanakin, mutta silti vaikuttava. Onhan net siitä tapelleetkin joskus neuvostoliittolaiset ja suomalaiset. Suomi kuulemma voitti. Siellähän voi vaikka yöpyä. Maksua vastaan tietenkin. Kahvila oli myös ja itse majakkatorniinkin pääsi, eikä tarvinu erikseen maksaa.

Kova tuuli siellä oli ja aallot sen mukaiset. Varsinkin takastullessa keikutti aikalailla. Yli kaksi metriä oli aallonkorkeus. Herkimmät vähän kiljahteli siinä vaiheessa kun vene oli suurinpiirtein kyljellään. Kuski vain hörppi kahvia ja rauhoitteli ettei hätää kuulemma ollut. Takaisin Kasnäsissä oltiin puoli kuuden maissa. Sieltä jatkettiin Lohjalle. Oltiin yötä Mummin luona. Takas kotiin tultiin tänään maanantaina. Meikä kävi optikolla uusia rillejä sovittamassa. Maikku kävi sillä välin verta luovuttamassa. Vielä haettiin huomisen kalat Vaakahuoneelta ja lopulta päästiin kotisaarelle. Vaan täällä se kyllä on niin mukavan rauhallista.

Juhannuskin oli ja meni. Kelit ei olleet suosiolliset mitä tulee saariruokailuun ulkosalla. Pirun kylmä ja kova tuuli, pilvistä ja ajoittain vähän kosteaakin oli. Asiakkaita saarella aattona kävi 251 kahdella eri risteilyllä. Juhannuspäivä oli tosi hiljainen.

Kävihän meillä vieraitakin jälleen. Sunnuntaina 23 päivä tulivat minun sisko ja veljen tytär kaukaa Ruåtsin Gislavedista. Lentäen tulivat HelsinkiVantaalle josta met heät haettiin.

Nautittiin runsas päivällinen lentoasemalla

Illalla yhdentoista aikoihin oltiin kotona saarella. Vesisateessa veneiltiin, kastuttiin taas kerran. Vaikka kelit oli mitä oli, niin olihan meillä mukavaa. Tytöt jopa yhtenä iltana risteilivät Ukkopekalla saareen (minä tieten ensin vein heät Turkuun). Kehuivat, että oli mukava kokemus. Saas nähdä, että päästäänkö itse ollenkaan Ukkopekalla risteilemää, kun mokoma on vapaalla silloin kuin mekin.

Veljentytär nappasi Ukon estelyistä huolimatta tanssin pyörteisiin

Kolme päivää tytöt meitä täällä ilostuttivat. Keskiviikkona veimme heät Raumal. Veljen pojan luo. Veljen poika ei kuitenkaan ole meillä vierailleen veljen tyttären veli vaan serkku.

Mehän harrastettiin vähän maakuntamatkailua, vai voiskohan tässä tapauksessa sanoa merikuntamatkailua. Ajettiin Kaarinan kautta Paraisille, sieltä Nauvoon josta Korppooseen. Korpoströmissä oltiin yötä. Se on semmoinen mahottoman hieno rakennuskompleksi Korppoon ulkolaidalla meren rannalla pistotien päässä. Vähän niinku sellainen kokouspaikka hotelleineen. Vierasvenesatama siinä myös on ja pieni kauppa.

Korpoström

Kovasti ihmeteltiin miten ihmeessä tänne Jumalan hylkäämään paikkaan on tämmöinen laitos rakennettu ja kenen rahoilla. Mutta se on ainakin varmaa ettei se voi omillaan toimeen tulla. Sesonki kun täällä on kuulemma korkeintaan kuukauden mittainen, eikä aina sitäkään.

No, siellä kuiten käytiin. Takaisin Loistolle tultiin eri reittiä. Korppoosta Nauvoon ja sieltä lautalla Seilin kautta Rymättylään josta Turun kautta Loistolle. Se lautta on nimeltään M/S Östern. Oli meillä arvokasta matkaseuraa. Itse Tasavallan Presidentti Tarja Halonen matkusti lautalla Seilin saarelle, siellä oli kuulemma jokin kuvataideleiri johon itse Presidenttikin osallistuu. Kansannainen hää on. Asusteena oli tuulipuku ja kumisaappaat. Nokialaiset tietenkin. Itse maksoi lauttalipun niinkuin muutkin. Eikä ollut turvamiesten armeijaa mukana , no yksi henkivartia taisi sentään olla.

Meinasi unohtua, että viime lauantaina Maikun äiti, veli ja veljen vaimo kävivät Loistokarilla risteilyllä. Eivät yöpyneet vaan samalla kyydillä menivät takaisin Turkuun. Pikareissu nääs. Kerettiin kuiten vähän seurustella ja esitellä paikkoja heille.

Huomenna taas meän työviikko alkaa, viisi päivää ja iltaa tässä tuherretaan ja taas olisi kaksi vapaata. Huominen aloitetaan halkokuorman purulla. M/S Airistolla tuovat saarelle kaheksan mottia halkoja jotka sitten maitokärryjä apuna käyttäen siirretään veneestä pinoon. Maitokärryt saavat hetken aikaa olla halkokärryinä. Piti niitä vähän modifioida halkojen siirtoon paremmin sopiviksi. Operaatiosta kuva alla.

Tämmöistä tällä kertaa. Voikaa hyvin. Kellä lienee loma, niin mukavaa lomaa

Elikkä ei ole ollut mitään järisyttäviä tapahtumia. Homma rullaa omalla painollaan, vähän niinkuin rutiininomaisesti. Kohta alkaa pesti olla puolessa välissä. Kovasti on savut silmissä savustettu. Se on aina kun on pohjoisen suunnalta tuuli, niin kyllä perhana savua riittää muuallakin kuin uunissa. Veet silmissä tuherretaan. Kummasti siihenkin vain tottuu. Vaikka tuntuu niinkuin olisis jatkuvasti pohjoistuuli. Tähän mennessä ei ole totaalisesti pilattu yhtään kalaa, niin paitsi yhden ritilällisen lohiperhosia pudotin lattialle uunista otettaessa. Eikä ollut edes paperia alla, niinkuin yleensä.

Joskus kalat tosin pääsee kuivumaan liikaa, mutta periaatteessa syötäviä on kaikki tähän asti olleet. Seku on tuo uuni niinkuin pikkulapsi. Oikuttelee niinkuin pahainen kakara. Milloin on etuosa liian kuuma ja milloin takaosa. Joskus ei meinaa lämmetä ollenkaan ja toisinaan kuumuutta on liikaa. Joku saattaisi sanoa, että uuni on vähän kuin nainen, mutta minähän en sellaiseen sorru.

Kaikenkaikkiaan tosi hyvin kuiten tähän asti savustukset menneet.

Onhan meillä vieraitakin käynyt. Ruåttin vieraiden jälkeen kävivät Maikun esikoinen kaverinsa kanssa. Vähän piknikillä käytiin ja sen sellaista. Kovasti olivat apuna meille. Mm. saatiin korjattua henkilökunnan kävelysillan molemmat päät. Ne kun oli tehty vähän sinneppäin, kummassakin päässä oli mahoton kynnys, vaan eipä ole enään. Nyt on ilo mennä kärryjen kanssa. Ruokien esillepanokin nopeutui ainakin kaksi minuuttia.

Kelit on olleet vallitsevat. Aurinkoisia päiviä ei pariin viikkoon ole montaa ollut. Ilmavirtaukset on aikalailla kylmiä. Tälläkin hetkellä lämmintä vain 13 astetta. Mikä toisaalta saattaa olla hyvä, ainakin merivartioston ja muidenkin meripelastajien mielestä. Onpahan vähempi kännisiä veneilijöitä. Vaikka samallalailla sitä voi kännissä törttöillä kylmälläkin ilmalla.

Viimiset, sanotaanko viisi päivää on tuullut pohjan puolelta, välillä kovaakin. Maksimissaan taisi olla n. 15m/s ja puuskissa melkeen 20m/s. Nyt on tuuli heikentynyt huomattavasti (4m/s) ja lännestä puhaltaa. Vieraidenkin piti siirtää lähtöä päivällä, kun oli niin kova tuuli ja se tuossa meän veneessä merenkulkuominaisuudet on tosi huonot. Vaikka vanha pelastusvene onkin.

Oli se vähän extriimiä kylitä kotisaarelle tulo isolla porukalla (4 henkeä) Tuuli oli sivuvastainen ja kova. Olin näkevinäni hivenen kalpeutta kasvoilla ja taisi vähän tärinääkin olla. Joku jopa loi anovan katseen ylöspäin. Kaikki muut paitsi etupenkkiläinen oli märkiä, aikalailla läpikotaisin. Maihinnousukin oli tuskien takana, se kun laituri on pohjoisen puolella, niinkuin olen tainnut joskus aiemminkin mainita. Hengissä kuten selvittiin.

Huomennahan on se keskikesän juhla. Me juhlistetaan sitä savustamalla huomenna kalaa kahdelle risteilylle tänne saarelle ynnä Naantalin risteilyille ja vielä Vaakahuoneelle. Yhteen asti yöllä kestää toinen risteily huomenna. Taitaa tulla pitkä päivä.

Pitääkähän sepalukset kiinni, siis ukot. No, miksei akatkin. Ja ne pelastusliivit sitten päälle aina kun veneillään!!

Hyvää Juhannusta toivoo Loistokarin Ukko ja Akka!!

Meillä oli perjantai ja lauantai kuiten töitä, mutta siinä net vieraat oli luontevasti mukana touhuamassa. Kelit oli aikalailla helteiset.

Sisko ja hänen miehensä lähtivät jo lauantaina iltalaivalla takaisin. Työhommat heilläkin haittaavat vapaa-ajan viettoa. Veli ja hänen vaimonsa jäivät vielä. Meilläkin oli sitten sunnuntai ja maanantai vapaata. Vietimme laatuaikaa sukulaisten kanssa tutustuen Turun nähtävyyksiin ja Aurajoen rantojen tarjontaan. Naantalissakin käytiin.

Veli ja hänen vaimonsa lähtivät maanantain iltalaivalla.

Mukava oli nähdä heitä pitkästä aikaa. Kaikki ihastuivat tähän saareen. Saattaapa olla, että tulevat vielä toisenkin kerran käymään.

Eilen, kun käytiin kylillä otin mukaan myös sen aiemmin ostamani suomalaisen laatukanisterin, sen jossa kaatoreikä oli epämääräinen monisoikio. Vaihto sujui ongelmitta, mutta siinä kun valitsin uutta tarkastin ensin kaikki myynnissä olevat kanisterit. Niitä oli seitsemän kappaletta ja vain kahdessa kaatoreikä oli pyöreä. Sieltä vielä moni ostaa skundaa.

Muuten  ei sitten mitään erikoista ole tapahtunut, samaa rataa mennään. Risteilyt pyörii ja kalaa savustellaan, joskus vähempi ja joskus vähän enempi.

Lyhyestä virsi kaunis...

Kummatkin koneet ovat aika vanhoja, taitavati olla 90-luvun alkupuolelta. Tai no miten sen nyt ottaa, riippuu mihin vertaa.  Toimivia ja hyviä koneita kuiten. Molemmissa on terät tylsyneet. Eli Bauhaussiin ostoksille. Sehän on se kauppa josta löytyy mitä vain. Niinhän sitä luuisi.

Ajattelin ensiksi hakea sirkkeliin terän. Kohtuullisen etsiskelyn jälkeen löysin terähyllyn. Hiphei, oikeankokoinen terä löytyi melkein heti.Hyrisin tyytyväisenä, että kerrankin onnistui. Ilo oli ennenaikainen. Terä oli muuten sopiva, mutta keskireikä oli liian iso. Uudessa se oli 30 mm ja vanhassa 25,4mm, eli tasan tuuma. Ei hätää. Ajattelin, yleensä tämmöisiä tapauksia varten on terien lähettyvillä valikoima erilaisia soviteprikkoja. Ei löytynyt, ei niin minkäänlaisia.

Perhana, missä myyjä. Sata metriä kierrettyä löytyi myyjä, jolta kohteliaasti kysymään prikkoja. "Ei meillä ole" narisi myyjä. "Semmoista se nykyään valitettavasti on". Jaha, vai niin. Eli osta uusi saha. En ostanut. Pitäkää teränne. No, kysäisin sitten, että sattuisiko löytymään vanhaan höylään sopivaa terää? Niinkuin arvata saattaa, ei löytynyt. "Ei tollasii enään mistään saa" narina vain paheni. Eli osta uusi höylä. En ostanut.

Mitä helevettiä. Mihin tämä maailma on menossa, Vinkuintian tehtailta suolletaan uusia romuja lähes ilmaiseksi ja vanhoihin hyviin koneisiin ei saa tarvikkeita. On se mallillaan. Eikä edes hyvää palvelua saa enään mistään. Miksi rautakaupoissa on keskenkasvuisia räkänokkia muka myyjinä ilman minkäänlaista tietämystä.

Ostin sieltä kuitenkin sitten sellaisen bensakanisterin, semmoisen jossa on kaatoputki, vielpä joustava ja kotimainen vielä, Plasto. Näytti hyvältä, joten rohkeasti otin sen. Toki muutakin tavaraa hankin, kuten puukon. No, kassatyttö oli seuraava narisija, "täst puukost puuttuu koodi", jotenkin tuttua. Jätin puukon kassalle, en olisi tarvinnutkaan.

Seuraa pieni savustustauko näistä kirjotushommista.

Takaisin koneen ääressä (22:45)

Joo eikä siinä vielä kaikki vit... eiku ketutukset tälle päivälle. Saarelle kun päästiin, niin meinasin notta kaadan siitä vanhasta vuotavasta kanisterista bensat siihen upouuteen kotimaiseen laatukanisteriin. En kaatanut. Voi sanonko mitä. En sano. Siinä kanisterissa se reikä mihin korkki kierretään oli helevettivieten soikea, hyvä, että sain korkin irti, saatikka kiinni. Eikä varsinkaan sitä kaatoputkea saanut siihen reikään edes tunkemalla. Se siitä kotimaisesta laadusta.

Kyllä meinasi kanisteri lentää mereen. Maltoin mieleni enkä heittänyt. Muutama miehekäs kirosana taisi päästä ja pääsikin. Ei se auta kuin seuraavalla kerralla viedä pönttö takaisin. Täytyy vaan vaikka laskea tuhanteenviiteensataan ennenkuin pääsen kaupan myyjän puheille.

Savustus otti lujille tänään. Tuuli perhana puhalsi idästä. Tarkotti sitä, että savustamo oli melkeen koko ajan savua täynnä. Kalaa oli aikalailla. Kokonaisia kampeloitakin oli tällä kertaa. Olivat aika konstikkaita savustettavia. Kyllä net kuiten kohtuuhyvin onnistui, niinku muutkin kalat. Illalla oli 92 henkeä risteilyllä.

Oli semmoinen semirankka ja pitkä päivä tänään(kin). Huomenna aamulla saadaan saarelle vieraita Ruåttista. Taiamma laittaa heät töihin. Huomiselle kun tuli kalaa satakunta kiloa. Siinä sitä saa taas ryöheltää.

On meillä silti täällä tosi mukava olla, on se mukava rankan päivän päätteeksi istahtaa vaikka kalliolle ja katella merelle. Siinä on sitä jotain.

Ei net sitten kauaa siinä viipyneet, lähtivät uistinta vetämään. Maikku pääsi polskimaan. Kuvaa suorituksesta ei valitettavasti ole saatavilla kahdestakin syystä. Ei sattunut olemaan kamera saunareissulla mukana ja olisi kuvamateriaali saattanut rikkoa siveellisyyspykäliä varsinkin jos joku alaikäinen sattuisi tätä lukemaan.

Vapaapäivää tässä vietetty vähän niin kuin kävelyn merkeissä. Käväistiin Ruissalossa tsekkaamassa yksi luontopolku. Kuuvannokan polku. Vaihtelevaa maastoa, oli tammimetsää, koivikkoa, sakeaa kuusikkoa ja vähän kallioista mäntymetsää. Puut on korkeita ja koivut suoria.

Ilma oli erityisen sopiva patikoimiselle. Lämmintä vähän alle 20 ja aurinkokin välillä paistoi. N. 13 kilometriä kertyi kävelylle mittaa.

Tämä paikka oli määränpäänä, komea kallioinen ranta. Kun oikein tarkasti katsoo niin suunnilleen Maikun pään kohdalla näkyy Loistokari.

Viime torstaina oli vapaapäivä, sehän oli se Helatorstai. Ensin käveltiin Ruissalon rantaa pitkin Huvilakierros- niminen luontopolku. Olihan siellä komeita villoja, niinkuin he mökkejään kutsuu. Osa kyllä aikalailla ränsistyneitä.

Oli niin komea ilma, että päräytettiin Naantaliin. Käveltiin vanhassa kaupungissa  ja löydettiin polku joka oli nimeltään Rakkaudenpolku. Pitihän se tarkistaa, että millainen oli. Ihan tavallinen polku joka johti ylös kalliolle. Kyllä siellä sopivan näköisiä kutupaikkoja oli vaikka millä mitalla, vai mistähän lie nimensä saanut. Oli siellä kallion korkeimmalla kohdalla myös sellainen sodan aikainen ilmavalvontabunkkeri.

Taustalla Kultaranta ja etualalla muutenvaan Kulta

Pitihän se eväät syödä kun kerrankin meren rannalle päästiin

Meiltähän katosi maitokärryt laiturilta. Tiiättehän, semmoiset vanhan ajan kärryt, paitsi, että ne oli sellaiset nykyaikaiset rimpulat, ohuesta putkesta varmaan jossain Taiwanissa kasatut.

Täällähän puhalteli pohjoistuuli muutaman päivän aika navakasti ja välillä vähän kovemminkin. Oli vissiin paiskannut kärryt mereen. Motonetista löytyi just samanlaiset tilalle.

Testattiin märkäpukuja yhtenä iltana. Kyllähän net hyvät oli, mutta painovyö pitää hommata. Oli vähän hankalaa uiminen koskapa puku on neopreenia ja kelluttaa niin, että jalatkin oli miltei ilmassa. Vesi oli pirun kylmää. (8 astetta) Ei tarettu kauaa polskia. Maikulla oli vielä toinen hanska hukassa, käsihän hällä paleltui.

Oli muuten aika hankala räpylät jalassa juosta alas laiturille. Nippa nappa 10 sekunttia riitti.

Huomenna pitäisi olla vapaapäivä vaan eipä olekkaan. Privaattiristeily illalla, 60 henkeä tulee Nesteen jalostamolta Loistokarille syömään. Tiistaina taas vapaata ja keskiviikkona peräti kaksi risteilyä. Ensin satakunta henkeä alkuillasta ja toinen 80:n hengen risteily normiaikaan. Kyllä täällä hommia piisaa.