Prologi

Se taisi olla tammikuun loppua armon vuonna 2014 kun Maikku mietti tulevaa kesää. "Olispa mukava päästä jonnekkin kesäksi töihin vaikkapa johonkin kesäpaikkaan eteläsuomeen, mielellään vaikka saaristoon tai meren rannalle. Kuitenkin mahdollisimman kauas lapin sääskistä ja muista kiusalaisista".

Aikansa MOL:lin (sivumennen sanottuna lyhenne MOL tulee sanoista Ministry of Labour- työmininisteriö) sivuja selattuaan löytyikin sopivan tuntuinen paikka. "Ei voi olla totta, tämähän on kuin meitä varten tänne laitettu". Eli Turun saaristoon Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukkopekka haki pariskuntaa kesäksi töihin Loistokarin luodolle. Loistokarin Pariskunta, oli otsikkona. Maikku kysäisi sitten minulta, että miten olisi, lähdettäiskö kesäksi Turkuun. Mietin ehkä tsiljoonasosasekunnin ja vastassin myöntävästi.

Työpaikkailmoitus:

Haemme iloiseen porukkaamme kesätyöntekijöitä. Kaikilta hakijoilta edellytämme ahkeruutta, positiivista palveluasennetta ja yhteistyökykyä. Kaikista tehtävistä on myöhemmin mahdollisuus edetä vastuullisempiin työtehtäviin Loistokarin pariskunta Olette iloinen, reipas sekä toimelias pariskunta ja valmis asumaan touko- elokuun pienellä kallioluodolla. Pääasiallisina työtehtävinä ovat kalan savustaminen, saaren kunnossapito ja asiakaspalvelu. Työ vaatii huomattavan suurta itsenäisyyttä ja kykyä asua eristyksissä kaupungista. Retkihenkisyys ja kohtuullinen fyysinen kunto ovat työn tekemisen kannalta välttämättömiä. Kokemus ruuan valmistuksesta, kalan savustamisesta ja veneilystä katsotaan eduksi. Oikealla asenteella Loistokari tarjoaa ikimuistoisen kesätyön. Vaatimuksena hygieniapassi ja alkoholipassi suotavaa ei pakollinen. Ajokortti ja mahdollisuus oman kuljetuksen järjestämiseen katsotaan eduksi....

Ei muuta kuin hakemusta väsäämään. Maikku hoiti hakemuksen teon, hakuaikaa oli helmikuun 15. asti, joten aikaa oli runsaassti. Hakemukseen tekoon meni lopulta noin puoli tuntia. Niks naks ja se oli jo lähetetty. Miltei samantien alkoi odottelu, vaikka hakuajan päättymiseen oli vielä kolmisen viikkoa. Kuitenkin jo 5.2 tuli Turusta mailia, Firman omistaja Kari-Oskari Kangas (Pentti-Oskari Seitsemän Seinähullua Veljestä Kankaan poika) lähetti infopaketin mahdollista tulevaa työtä koskien. Ylivertainen hakemuksemme oli kuin olikin huomattu. Lupaava alku.

Koitti helmikuun 15. Siitä alkoi armoton odottaminen, mailia tarkistettiin varmaan viiden minuutin välein, ainakin melkein. Ihmeteltiin miksi ei mitään kuulu vaikka olimmehan parhaat hakijat, ainakin omasta mielestä. "Ei tule mitään, ei me kuitenkaan mihinkään Turkuun päästä. Pitäkää Loistokarinne, ei olis kyllä haluttukaan, prrrkele". Tunnelma oli epätoivoinen.  Puksuvaarassa tuleva kesä vietettäisiin sääskien syötävänä.

19.2 Maikku miltei menetettyään hermot otti ja lähetti mailia Turkuun tiedustellen vieläkö on toivoa. Vastausta ei kuulunut. Taas kului päiviä, ei tule mitään. Kunnes 24.2 Kari-Oskari lähestyi meitä sähköpostin muodossa tiedustellen milloin voitaisiin tulla haastatteluun Turkuun. Sitähän ei tarvinnut kauaa miettiä, lauantai 1.3 tuntui sopivalta. Sitten piti päättää, että millä mennään. Minä olin autoilun kannalla, mutta Maikku ei. No entä juna, autolla Kolariin ja sieltä iltajunalla Turkuun ja sama toisin päin. VR oli kuitenkin hinnoitellut matkat sen verran kalliiksi (n.600€ edestakas) ja aikaakin menisi useampi päivä, että unohdettiin sekin vaihtoehto. Jäljelle jäi Finnair. Sillä mennään, päätettiin. Sillä samalla siunaamalla varattiin liput Kittilä-Helsinki-Kittilä. (n.400€ mennen tullen)

Tuli lauantai 1.3, olin ensin töissä muutaman tunnin ja sitten kymmenen aikoihin aamulla noustiin Kittilästä. Helsingissä oli Maikun veli Jarmo (Jallu) meitä vastassa. Sieltä pikavauhtia Lohjaan jossa syötiin Mummin luona ja hetki lepäiltiin. Ja taas mentiin. Mummi ja Jallun vaimo Tuula lähtivät sekumuutenvaan matkaan. Olimme sopineet Kari-Oskarin kanssa rehvit klo: 16:00 Turkuun Linnankadulle S/S Ukkopekan toimistolle Aurajoen rannalle.

Siinä sitä odotellaan johtajaa saapuvaksi.

Kari-Oskari saapuikin sitten, tosin vartin myöhässä. Toivotti tervetulleeksi ja pyysi siirtymään sisälle. Siellä sitä sitten istuttiin nokat vastatusten. Haastattelu sujui leppoisasti perinteistä haastattelukaavaa noudattaen. Kari-Oskari puhutteli meitä ikäänkuin olisimme jo valitut työhön, muisti kuitenkin aina korjata, etteihän meitä ole vielä valittu. Tunnin verran siinä rupateltiin ja kahvitkin juotiin. Se oli siinä, ei muuta kuin kotimatkalle. Lohjan kautta Helsinki-Vantaalle. Kotona Puksuvaarassa oltiin siinä yhdentoista aikoihin illalla.

Etelässä ei ollut lunta yhtään, siis ei senttiäkään! Vaikka oli vasta maaliskuun 1. Kotona Puksuvaarassa oli miltei metriset hanget.

No niin, taas oltiin tilanteessa, että miksi myöntävää vastausta ei kuulu. Karioskari kyllä sanoi, että vielä pitää haastatella muutamia hakijoita, joita muuten kaikkiaan oli viitisentoista paria. Mutta olisihan hän päässyt helpommalla, kun olisi meidät valinnut samantien. Olimmehan tosiaan parhaat hakijat, siis omasta mielestä. Ei auta odotellaan. 

Viimein tiistaiaamuna 4.3 Maikku herättyään huomasi puhelimesta, että Karioskari oli laittanut sähköpostia. Ei kuitenkaan jännitykseltään saanut luettua sitä, no, minä sitten luin sen. "Onneksi olkoon, olette tulleet valituksi Loistokarin Pariskunnaksi tulevalle kaudelle". Se oli siinä! "Mehän lähdetään ensi kesäksi Turkuun". Kyllähän se tuntui aika mukavalta.

Siitä alkoi parin kuukauden odottelu. Mutta nyt se oli erilaista, ei tarvinnut enää jännittää. Paljon oli erilaisia asioita järjestettävänä. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti, lomatkin saatiin järjestettyä ilman ongelmia. Ainoa harmi tulevaa kesää ajatellen oli minun vasen olkapää, joka oli reistaillut jo useamman kuukauden. Monien lääkärissä käyntien ja kuvausten jälkeen asia eteni siihen pisteeseen, että olka pitää operoida kirurgin veitsellä.

Nyt tätä kirjoittaessani sunnuntaina 27.4 ollaan lähtöpuuhissa. Takakontti jo pakattu ja polkupyörät kiinnitetty. Vielä viimeiset pakkaukset ja sitten lähdetään. Ei tosin vielä Turkuun asti. Ensi yöksi mennään Rovaniemelle ja huomenna aamulla klo:7:45 pitää olla Terveystalolla, jossa olka leikataan. Sieltä matka jatkuu jo samana päivänä etelää kohti. Viitasaarella olisi tarkoitus yöpyä seuraava yö ja tiistaina jatketaan Turkuun kohti "tuntematonta".