Täällä sitä ollaan. Kyllä muuten pikkusen ottaa pattiin ku ensin kirjoittaa rivitolkulla eikä muista tallentaa ja sitten kaikki yhtäkkiä katoaa bittiavaruuden kaukaisimpaan galaksiin. Kävi just äsken niin. Prrkele. Jos tuo ranta olis vähän lähempänä, niin olisi tämä helevetinkone lentänyt mereen, eikä ikkunakaan olisi haitannut. Maltoin kuiten mieleni.

Eilinen kului pääasiassa edelleen paikkojen siivouksessa ynnä kunnostuksessa ja olihan sitä taas vähän kohellusta... Meillähän täällä alakerran suitessa ei ole kuin yksi kunnon sänky ja toinen on semmonen varasänkyhäkkyrä, joka taittuu keskeltä, tiiättä varmaan mitä tarkotan. Sehän ei ole mikään kaksinen nukkua. Sitten tuolla yläkerran salongissa on kaksi hyvänkuntoista ihka oikeaa joustinsänkyä, joten hiphei, sieltä sänky alas. Kuullostaa helpolta, mutta opittu on, ettei mikään täällä ole helppoa. Reippaasti kuitenkin tuumasta toimeen.

Sinne ylöshän menee semmoset tolkun lankusta kyhätyt portaat, jotka ovat ikäänkuin tiellä ja koska se aukko on aika pieni, niin nehän piti tieten repiä irti ja vähän siirtää. Jossain vaiheessa kyllä vähän ihmeteltiin, että miten ne sängyt on muka sopineet siitä aukosta. Mutta homma jatkui silti. Sain raput irti ja alkoi varsinainen siirto-operaatio. Maikku jäi alas vähän niinku vastaanottamaan ku meikä tipauttaa sängyn alas. Ei muuta kuin sänkyä alas. Paitsi ettei se siitä aukosta sopinu, ei vaikka kuinka änkesin. Siinä oli sen aukon toisella sivulla semmonen puoli metriä paksu parru, joka sekin meinasi katketa tai vähintään irrota liitoksistaan. Siinä vaiheessa piti jo uskoa ettei se taida sopia. Kyllä se oli Esa-pojan uskottava. Ei mahu, niin ei mahu.

Ei sitte, ei olis kyllä haluttukkaan sitä alas. No, aikani sitte hain ja viimein löysin sängyn päälle vanerin. Ja siitä tuli ihan hyvä, ainaki Maikku kehui.

Iltapäivällä Maikku pesi saunan, siis sisältä. Ja olikin paskanen. Kyllä pitää ihmetellä, että minkälainen parisko täällä on viime kesänä ollut. Tai sitte met ollaan jotenki ylihygieenisiä. Puhdasta tuli ja illalla sitte saunottiin, olihan se mukavaa!

Jokunen sananen tästä paikasta. Tämä luotohan on pääasiassa pelkkää kalliota. pikkusen heinää siellä täällä. Mutta on täällä jokunen puu. Yksi koivu, yksi mänty, yksi leppä, kaksi lehtikuusta, pari katajapuskaa, pari pajupuskaa ja pari ruusupuskaa. Kukkiahan tänne kesäksi laitetaan kuulemma aikalailla. Lintuja on lukuisia, kuten mm. pikkulintuja, vähän isompia lintuja, isoja lintuja, vesilintuja, merivesilintuja, lokkilintuja ja sorsalintuja. Sorsista en ole ihan varma kuuluko ne tavallisiin vesilintuihin vai merivesilintuihin, mutta luulen, että se selviää vielä. Niin ja onhan täällä yksi huuhkajakin, se ei kyllä pahemmin liiku, paitsi pää sillä liikkuu kun siihen koskee, kesy se ainakin on. Istuu vain samassa paikassa koko ajan.

Tämänaamuinen näkymä, eli valkoista ilmestynyt laiturille ja kulkuteille.

Tänään olikin mielenkiintoinen päivä. Nähtii useita eri ihmisiä. Aamulla tuli M/S Airisto luodolle ja toi mukanaa kolme reipasta työmiestä. Yleisremonttimies Jussin, ylikonemestari Hessun ja timpurimies Jussin. Heistä Hessu on kuulemma sellainen, että tietää vastauksen kaikkiin kysymyksiin.

Tulihan se Oskukin sitten omalla veneellään. Pitäähän se porukassa tynjohtajakin olla. Kaikki olivat rivakoita ja ahkeria.

Miehet ahkeroivat koko päivän. Vaihtoivat lankkuja lahojen tilalle, keräsivät kaatopaikkatavaraa ja lastasivat paattiin, kiinnittävät aurinkopaneelin katolle ym. ym.

Nyt joku varmaan miettii, että mitähän se Loistokarin isäntä itse tekee, kun joukkueellinen ulkopuolisia piti tulla töihin...

Minultahan leikattiin tuo vasen olkapää tasan viikko sitten, joten ei uskalla vielä kovin ryskähommia tehdä. Tehen vain semmosia keveitä töitä kuten esim. se sängyn siirto.

Maikkuhan se tänään muitten töitten lomassa vähän pyöräili, siis täällä luodolla.

Siellä saunassa oli muitten rojujen seassa toimiva Tunturi- kuntopyörä.

Laiturin/tanssilavan pesua.

Ei se muuten ole mikään läpihuutojuttu tämä plokin kirjottaminen. Tuntitolkulla pitää istua ja hakata. Niskat jäykkänä. Kyllähän se tieten harvenee kirjottelut jahka homma oikeasti alkaa. Kuhan nyt jotain.

Kauniiksi lopuksi vielä auringonlaskukuva, aurinko tosin kerkesi jo painua mailleen. Hyvää yötä. Kirjoitellaan taas.