Kellon ollessa 23:50 lauantaina 30.8 tultiin juuri saunasta, takana kauden viimeinen risteily. Asiakkaita oli 150, eli laiva oli kertakaikkiaan täynnä. Melkeinpä voi sanoa, että oli ehkä vähän enempi kuin täynnä, koskapa normi "täysi" on 141.

Kaikki meni loistavasti, eli normaalisti. Vähän on haikea tunnelma. Siinä sitä heipattiin työkavereita, osa jatkaa ensi kesänä, osa ei. Kaikenkaikkiaan mukavia kaikki. Suurimmaksi osaksi nuoria tyttöjä kaikki tarjoilijat. Ahkeria ja iloisia aina. Oli myös kapteeni ja kansipoika. Kapu on vakkari, mutta kansipoika ei ehkä tule ensi kesänä. Lisäksi oli konemestari ja orkesteriduo. Tutuiksi tulivat kaikki.

Kyllähän tämä oli hieno kesä. Melkeinpä voi sanoa, että paras kesä ikinä. Se jotenkin oli mukava istua tuolla laiturilla ja katsella pimeää merta ja kuunnella aaltojen loisketta. Se vain jotenkin kiehtoo, meri. Siinä on sitä jotain. Muistan aina kun äiti aina haaveili synnyinseuduistaan Petsamossa. Halusi aina palata lapsuuden maisemiin. Jäämeren rannoille. Sitä jotenkin tuntuu, että itsekin on aina halunnut meren rannoille tai ylipäätään jonnekkin missä näkee kauas. Isä aina puhui, että haluaa viettää vanhuutensa jossain lapin tuntureilla. Kummallakaan vanhemmista haaveet ei toteutuneet. Sieltä vanhemmilta sitä olen perinyt nämä mielihalut, luulen.

Huomenna lähdetään kohti Kittilää. Viikon päästä maanantaina jatketaan töitä Herrankukkarossa.

Ei jaksa enempää tällä kertaa, Maikku jo nukkuu, samoin itse kohta.

Loistokari kiittää ja kuittaa.

 

 

Niin se on kohta neljä kuukautta mennyt. Vielä viisi risteilyä, niin tai kuusi kun keskiviikkona on kaksi risteilyä. Ei ole aika tullut pitkäksi. Asiakkaita on käynyt tuhansia. Kalaa savustettu semmoset reilut pari tuhatta kiloa. Leppähalkoja poltettu mottitolkulla. Aika monesti on tuulet olleet epäsuotusat savustuksen kannalta, niin että silmistäkin vesiä valunut moniaita litroja. Silti ollut mukava kesä, onhan sen täytynyt ollakkin kerta ens kesänä takas.

Kelien puolesta kesä ollut aika erikoinen, kuulemma. Ensin oli kylmin alkukesä miesmuistiin, sitten kuumin heinäkuu miesmuistiin, taisi olla 38 hellepäivää, putkeen. Sen jälkeen onkin vettä tullut melkeen joka päivä. Risteilyt on silti menneet yhtä lukuunottamatta normaalisti, eli vain kerran ollaan jouduttu kantamaan kalat laivaan sateen takia. Tuulista tosin ollut, viikon yhtämittaa puhalsi etelästä, aika kovasti. Vesi noussut melkeen metrin kolmessa viikossa.

Ukkostakin senverran, että on hajottanut pari lamppua ja invertterin. Niin ja paukautti ukkonen kylmiönkin paskaksi jokunen viikko sitten. Piti oikeen kylmäkoneasentajan käydä se korjaamassa.

synkkää pilveä nousee mereltä

Saatiin taas tuta miten voi tavaran tilaaminen mennä vituralleen. Agrigaatti otti ja hajosi lopullisesti. Kertakaikkiaan virrat katosi kokonaan. No minähän otin ja purkasin siittä sen generaattoriosan. Kuumana oli käynyt, hiilirenkaat oli irronneet ja staattori hangannut kenttään. Kipin kapin nettiin Wandamotorin verkkokaupan gatalookia selaamaan. Sieltähän löytyikin uusi osa. Puhelinsoitolla ensin varmistin, että osa tosiaan on varastossa. On on, vakuutti myyjä. Saman tien tein tilauksen ja osa piti tulla parissa päivässä. Hyvä homma, uskoinkin näin myös tapahtuvan, koska olin myös aiemmin käyttänyt kyseistä kauppaa onnistuneesti.

Tällä kertaa kaikki ei mennyt ihan nappiin, ei lähimainkaan. Tilauksen tein keskiviikkoaamuna. Odotin tavaran saapuvaksi perjantaina. Niin myös kävi. Matkahuollosta tuli viesti, että paketti saapunut perille Turun Matkahuoltoon. Minä iloisin mielin hakemaan pakettia. Ajattelin, että mukavaa kuinka hyvin ja nopeasti tavara liikkuu. Ilo oli ennenaikainen. Kuittasin tavaran vastaanotetuksi. Kiikutin saamani kuitin tavaran luovuttajalle, joka löysikin paketin oitis.

Siinä vaiheessa kun näin paketin, tiesin ettei se sisältänyt generaattoria. Ei perkele. Ei voi olla totta. Oli se. Paketin päällä oli minun nimi niinkuin pitikin. Muuta ei sitten oikein ollutkaan. Hiki alkoi kihota otsalle, kun raivon vallassa raastoin paketin auki. Siellä oli joku helevetin polkupyörän apumoottori, siis semmonen pieni polttomoottori. Vähän niinku mopon moottori, mutta pienempi. Samalla sekunnilla otin pikapuhelun myyjälle. Karjuin ääneni käheäksi, että mitä kuiten oletta tumpeloineet. "Vahingossa vissiin laput menneet sekaisin" , no vissiin. Siellä joku oottanut villariinsa moottoria, mutta saikin 40 kiloa painavan generaattorin. Kaikkea sitä.

No, myyjä lupasi siltä istumalta laittaa uuen paketin ja vieläpä silleen, että paketti olisi jo seuraavana päivänä Turussa. Seuraava päivä oli lauantai, joten eihän se tietenkään perille tullut. Eikä ole tullut vieläkään. Elikkä tuli maanantai ja aamulla soitin matkahuoltoon. Sanoivat, että pitäisi tänään kolmen maissa tulla. Menin hakemaan, mutta turhaan menin. Se oli lähetetty ns. "Perille" pakettina. Eli saapuu lähimpään Siwaan. Vaan ei saapunut. Sanoivat, että se menee johonkin toiseen jakelukeskukseen, josta se sitten kuskataan sinne Siwaan. Saa nähä josko sen huomenna saisi. Vaikka kyllähän se vielä ehitään jonnekkin kadottaa. Että tämmöstä raamaa tällä kertaa.

Käytiinhän me tänään vähän maakuntamatkailemassa. Aamulla kuultiin paikallisratiosta, että jossain täälläpäin on semmonen tosi hieno rotko. Härmälän rotko nimeltään. Hypättiin Pusteriin ja ajettiin satamaan, josta autolla kohteeseen. Löytyi helposti, autolla pääsi viereen. Oli kyllä pettymys. Tai sitten minulla on väärä käsitys siitä mikä on rotko. Oon luullut, että rotko on semmonen syvä uoma jossa on jyrkät reunat ja monesti vielä puro tai joki pohjalla. Niinku esim. Auttiköngäs tai Korouoma ja mitä näitä on. Mutta tämä oli semmonen kallio joka oli joskus aikojen alussa halennu. Piti ensin kiivetä ylöspäin, että pääsi "rotkon" pohjalle. Yleensähän rotkon pohjalle mennään alaspäin, jyrkästi. Olihan se kuiten komea, mutta ei missään tappauksessa rotko. Joku roti se näissä nimityksissä pitää olla, eikä saa ihmisiä huijata.

kallionhalkeama eikä rotko

Vaihatettiin tänään öljyt Passattiin. Tais olla eka kerta ku käytin autoa öljynvaihossa ja vieläpä merkkiliikkeessä. Saattaapa olla, että oli myös viiminen kerta. Uskookohan kukaan, yli 200 (kaksisataa) euroa makso!!!!!!! Voe sanomapitsi sanon minä. Se miksi hättäyyttiin tuonne kiskuriliikkeeseen on se, ettei itellä ole oikeen paikkaa missä vaihtaa. Ei kehtaa pursiseuran rannassa alkaa autoa tunkkailemaan ja mihin net jäteöljyt olis laittanu.

Meinasin kyllä sanoa sille asentajalle, että impataan ne meän jäteöljyt takas sieltä pöntöstä ja valutetaan moottoriin, mutta olisi se saattanu olla teknisesti aika hankalaa saaha just ne meän öljyt sieltä pois ku saatto siellä olla muittenki öljyjä. Joo se äijä sano siinä lopussa, että täytetään pissapoika, eikä tarvi maksaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että olipa reilu asentaja. Kyllä siinä taas maalaispoikaa kusetettiin.

Toisaalta ymmärtää sen hinnan. Jollakihan niitten raukkojen täytyy maksaa ne tilat. Helevetin iso halli jossa ainaki parikymmentä nosturipaikkaa. Ja se missä meän auto oli oli semmonen kahen auton pikahuoltopaikka. Soli koko paikka niinku leikkaussali. Lattiat oli valkosta laattaa ja kiilsi niin, että melkeen oman kuvan näki. Enkä ole ennen nähny, että korjaamon lattiaa pestään semmosella tavallisella lattianpesukoneella, siellä siivooja viiletti menemään eestaas.

Joo, niinku alussa totesin, kausi päättyy ja niin myös päättyy tämä kirjottelukin. (Tai eihän sitä tiedä) Tässä aletaan laittamaan saarta talvikuntoon ja suunnitellaan tulevaa muuttoa.

Nöyrät kiitokset kaikille, jotka oletta jaksaneet näitä lukea. Hyvää tulevaa syksyä toivoo Loistokarin Ukko

Niinku otsikosta voi päätellä täällä on aika rooppinen ilima. Ei ole oikeen voinu lokia ees kirjottaa ku on tämä nestekijenäyttö, niin ei taho kirjaimet pysyä näytöllä ku on niin kuuma. Väkisin meinaavat valua näytön alalaitaan ja eihän siitä silleen mitään tule kun kirjaimet ja kaikki muukin on yhtä pikselimössöä. Täytyy yrittää silleen kirjottaa, että näyttö on vaakatasossa, niin pysyvät ees jollain lailla järjestyksessä.

Oikeasti on vain helteitä pidellyt, varmaan ainakin kolme viikkoa jo kestänyt. Ei paljoa alle 25 ole ollut. Mutta niinhän se on muuallakin ollut. Tällä hetkellä lämmintä n. 32. Onneksi aika navakka tuuli puhaltaa, että pystyy tässä kuistilla näpyttelemään. Joo, eli viimeinen kuukausi menossa tälle kesälle. Risteilykelit on olleet suotuisat. Ei vielä yhtään kertaa ole tarvinnut kaloja laivaan kantaa, eli ei ole sade haitannut.

Niinhän siinä sitten kävi, että tänne jäädään. Puksuvaara on myynnissä. Asuntoja on täältä haettu ja juurikin tänään käytiin katsomassa yhtä pientä omakotitaloa  Rymättylässä. Suunnilleen saman kokoinen kuin mitä Puksukin on ja vieläpä saman värinenkin. Rauhallisella paikalla, ei naapureita välittömässä läheisyydessä. Meren rantaan joku sata metriä. Eli aikalailla sitä mitä toivottiinkin. Pieni pintaremontti pitää taloon ensin tehdä, siis sisäpinta. Ei haittaa kun ite pystyy kaikki tekemään. Syyskuun lopulla vapautuu. Sovittiin jo omistajan kanssa remontista ja muutosta.

Niin, siis töitä saatiin samalta firmalta kuin nyttenkin ja ensi kesänä tullaan taas tänne Loistolle. Jos kaikki menee niinkuin ollaan suunniteltu. Talo johon muutetaan sijaitsee kuuden kilometrin päässä tulevasta työpaikasta. Aikalailla nappiin meni, sanoisin. Turkuun matkaa n. 40km ja Naantaliin n.20km. Meistä tulee siis Naantalilaisia.

Viime viikonloppuna Turussa piipahti lukuisia purjelaivoja ja vähän pienempiä purjealuksia. Gangut- regatan yksi pysähdyspaikka kun oli täällä. Varsinaisesti ei käyty paikan päällä laivoja katsomassa, mutta nähtiin kuiten miltei kaikki. Väylä Turkuun kun menee tästä vierestä. Oli se aika vaikuttavan näköistä, kun laivat eilen tästä purjehtivat ja kymmeniä pienempiä aluksia niitä saatteli. Enpä ole koskaan nähnyt yhtä paljon aluksia yhtä aikaa. 

---

Tänään harrastettiin maakuntamatkailua. Kävästiin mm. Louhisaaren Kartanolinnassa Asikaisissa. Etukäteen ei paikasta tiedetty mitään, sattumalta nähtiin viitta tien laidassa. Pitihän se käydä paikka tarkistamassa. Jo vain oli komea rakennus. Opastettu kierros käytiin. Selvisi, että paikka oli Mannerheimin syntymäkoti. Rekennettu joskus olikhan se 1600-luvulla, vanha se kuiten oli. Niin se Kallekustaa syntyi siellä ja asusteli aina 14 vuotiaaksi asti. Perheensä kanssa tieten. Melkeen pystyi näkemään miten PikkuKalle siellä kirmaili pitkin hyvin hoidettua nurtsia ja leikki sotaleikkejä. Aika pitkällehän hää niissä sotaleikeissä ja johtamishommissa lopulta pääsikin. Kuoli lopulta 83 vuotiaana Sveitsissä.

Maikku ja Vili Linnan portailla

Niinkuin alussa mainitsin, niin loppua kohti mennään tämän kesän osalta. Tähän mennessä risteilyjä on ollut 61 kpl. Jäljellä 20, mikäli kaikki toteutuu. Asiakkaita käynyt reilut 4000 ja kalaa savustettu satoja kiloja. Ja sitä savun määrää mikä silmiä on vetistänyt. Huh huh.

Paikka ollaan saatu suht hyvään kuntoon. Sain jopa valot asennettua savustamoon. Kaikki lukijat, jotka täällä ovat käyneet muistavat millaista kalliota tämä paikka on, mutta niin vain sain kaapelin vedettyä tuvalta savustamolle, vieläpä siten ettei sitä näy juurikaan mistään. Elikkä kyllä tänne on mukava ensi kesänä palata, tietää ainakin mitä eestään löytää.

Niin vain sain kuin sainkin kirjoitettua näinkin paljon vaikka näyttö on vaakatasossa ja näppäimistö pystyssä:) (kannettava kone) toim.huom.

Mukavaa loppukesää!!!

 

 

Hiphei huraa! Saatiin männäviikolla "uusi" vene. Buster R varustettuna 25 hv:n moottorilla. Noo, eihän se mikään iso ole ja ikääkin veneellä reilut 30 vuotta, mutta moottori on vähän ajettu vm. 2009 nelitahti Suzuki. Ikäisekseen kuitenkin hyvä vene. Käytökseltään huomattavasti paljon parempi kuin Punainen Paholainen ja reilusti nopeampi.

Punainen Paholainen lähdössä viimeiselle matkalleen

Siinä se nyt on

Pitihän se vielä samana iltana käydä koeajamassa

Onhan sitä muutakin ollut kuin venehommia. Käytiin Ukkopekalla risteilemässä viime lauantaina. Aamulla aikaisin ensin valmisteltiin päivän savustusta, sitten pyyhkästiin Pusterilla Vaakahuoneen rantaan ja hypättiin höyrylaivan kyytiin suuntana Naantali. Ilma mitä parhain. Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Aika paljon oli väkeä lähtenyt samalle risteilylle.

S/S Ukkopekka alittaa Ukkopekka-sillan

Viisitoista minuuttia laiva viipyi Naantalissa ja takas tultiin samaa reittiä. Kyllä se on mukavan hiljaista kyytiä. Ei siitä höyrykoneesta paljoa ääntä lähde. Takaisin Turussa oltiin kahen maissa. Sieltä äkkiä Loistolle ja kaloja savustamaan.

Kävihän meillä vieraitakin. Sisko Iistä tuli kaverinsa kanssa yllättäen kylästelemään. Tai siis eihän tänne sillai virallisesti yllättäen voi tulla. Tai no, voi tieten jos veneellä tulee, mutta kun meillä vierailevat ovat yleensä veneettömiä, niin nethän pitää veneellä hakea mantereelta ja siitähän tieten ilmoitetaan etukäteen. No, tässä tapauksessa sisko soitti pari tuntia ennen, että jos passaa niin tulevat kylästelemään. Jo vain passasi.

Kävin heät hakemassa ennen kuin risteily saapui Loistolle.

Seuraavana päivänä retkeiltiin porukalla Vepsän saarella. Se on Turun kaupungin kokonaan omistama saari. Semmonen maka virkistyskäyttöön tarkotettu. Siellä on mm. uimaranta ja kaikenlaisia ulkoilureittejä, lentopallokenttä, minigolf ja useita tulistelupaikkoja. Ja onpa muutama vuokramökkikin ja useita saunoja. Eikä ole edes kaukana, tästä Loistolta muutama kilometri lounaaseen.

Ilma oli helteinen niinkuin jo pitemmän aikaa. Ukkosta ilmassa, ajateltiin. Ja ukkonen illalla nousikin. Oli aika hienon näköistä, kun näki miten ukkosrintama nousi mereltä. salamat löi valaisten pimenevän taivaan. Ensin oli miltei tyyntä, ja hiljaista, sitten kohina voimistui ja saattoi nähdä miten sade ja tuuli lähestyi melkoisella vauhdilla. Ihan niinkuin seinä olisi tullut kohti, niin selvä oli sateen raja. Enpä ole aiemmin sellaista ilmiötä päässyt näkemään. Oli se hienoa.

Pari yötä vieraat meillä oli ja tänään aamulla kävin heät mantereelle viemässä. Me lähdettiin sitten pyöräilemään. Käytiin Käsityöläismuseossa. Aika erikoinen paikka. Ainut alue mikä on säästynyt 4-5 syyskuuta 1827 riehuneesta Turun palosta. Sieltä tultuamme ajettiin veneellä Vaakikselle hakemaan huomiset kalat.

Huomenna taas alkaa meän työviikko ja toivottavasti väkeä lähtee sankoin joukoin risteilemään tälle ainutlaatuiselle luodolle.

Kirjoitellaan taas!

Tässä sitä vaan kirjotellaan ulkoilmatoimistossa. Elikkä tuvan kuistilla. Lämmintä semmoset 25, aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja pikkusen tuuleskelee etelästä. Ja anteeksi Lapin ihmiset, tämä ei ole piruilua, mutta täällä ei ole sääskiä ei mäkäräisiä ei polttisia eikä edes paarmoja. Siis koko aikana mitä täällä ollaan oltu ollaan nähty tai kuultu kaksi tai kolme sääskeä. Ja tällä kertaa en valehtele tippaakaan.

On se jotenkin ihmeellistä, siis se itikoiden puuttuminen, kun muistelee vaikka nyt viime kesää kotona Puksuvaarassa. Sääsket tuli ennen juhannusta ja sen jälkeen niitä sitten riitti elokuun loppupuolelle asti. Hyvin on muistissa, kun kaatelin latopuita helteessä ja sääskiä oli niin maan perusteellisesti. Ja se puitten parkkaaminen oli täyttä tuskaa. En tiedä millaista on helvetin esikartanossa, (sehän ei vissiin ole mikään mukava paikka) mutta luulen, että siellä on kuin paratiisissa verrattuna parkkaussessioon. Piti suunnilleen olla sajekamppeet päällä ja vähintään kolminkertanen sääskihuppu päässä ja tieten kumisaappaat jalassa ja pitkävartiset kinttaat käessä. Silti niitä pääsi iholle asti. Ja sitä hien määrää. Voe mahoton. Vähän väliä piti kinttaita tyhjentää ku hiki valui norona. Eikä puhettakaan, että rillit olis pysyny puhtaana. Huurussa net oli koko ajan. Ihme, että ylipäätään sain puut parkattua.

Ollaan taas vähän matkailtu. Viime sunnuntaina, eli eilen, lähettiin heti aamusta liikkeelle. Ajettiin Sauvon ja Kemiön kautta Kasnäsiin. Siellä noustiin veneen kyytiin. Tai miksihän sitä voisi sanoa. Semmonen n. 15m pitkä johon mahtui vähän yli kolmekymmentä matkustajaa. Sillä ajettiin ensin Rosala- nimiseen saareen. Siellä on sellainen viikinkikeskus jossa oli ensin videoesitys viikingeistä ja sitten ruokailu. Sieltä matka jatkui Bengtskärin majakalle. Mutta se se vasta mahtava paikka on.

272 porrasta

Kertakaikkiaan hieno paikka. Pelkkää kalliotahan se paikka on ja kaukanakin, mutta silti vaikuttava. Onhan net siitä tapelleetkin joskus neuvostoliittolaiset ja suomalaiset. Suomi kuulemma voitti. Siellähän voi vaikka yöpyä. Maksua vastaan tietenkin. Kahvila oli myös ja itse majakkatorniinkin pääsi, eikä tarvinu erikseen maksaa.

Kova tuuli siellä oli ja aallot sen mukaiset. Varsinkin takastullessa keikutti aikalailla. Yli kaksi metriä oli aallonkorkeus. Herkimmät vähän kiljahteli siinä vaiheessa kun vene oli suurinpiirtein kyljellään. Kuski vain hörppi kahvia ja rauhoitteli ettei hätää kuulemma ollut. Takaisin Kasnäsissä oltiin puoli kuuden maissa. Sieltä jatkettiin Lohjalle. Oltiin yötä Mummin luona. Takas kotiin tultiin tänään maanantaina. Meikä kävi optikolla uusia rillejä sovittamassa. Maikku kävi sillä välin verta luovuttamassa. Vielä haettiin huomisen kalat Vaakahuoneelta ja lopulta päästiin kotisaarelle. Vaan täällä se kyllä on niin mukavan rauhallista.