Hojo hojo!

Tämännäköinen oli maisema tänä aamuna. No, onhan se kieltämättä hieman ankea, mutta paninpahan tähän, että näette miten kurjat näkymät tuvan portailta voi joskus olla. Olihan se kuiten mittari pikkusen pakkasen puolella.

Eilen kyllä uhkailin, että päivityksiä tulee ehkä harvemmin, mitä pitemmälle homma etenee, mutta ajattelin tästä päivästä ihan pikkuisen "raapustaa". Niinkuin otsikosta voi päätellä, tänään opiskeltiin. Ajettiin Rymättylään Herrankukkaroon savustusoppiin. Tarkennukseksi mainittakoon, että ajettiin autolla, ei veneellä. Vaikka matka veneillen olisi huomattavasti lyhyempi.

Kalamestari Timo oli aamulla jo aloittelemassa, kun menimme paikanpäälle... Niin, meillähän oli tänään tarkoitus syventyä kalan käsittelyyn ynnä savustukseen. Joo, eli kun saavuttiin savustuspaikalle, niin hyvä. että kerettiin käsipäivät lopsia niin mestari nosti laatikollisen ahvenia pöydälle. "Tästä aletaan, ahven on hyvä harjoittelukala", on kuulemma hankalimmasta päästä. Olihan siinä omat hankaluutensa, että sai kalan ruodottomaksi fileeksi, vieläpä siten, että jäljelle jäi muutakin kuin pelkkä nahka ahvenassa kun ruodot on sillee kätsästi mutkalla. Ihan hyvin onnistui. Fileroitiin myös siikoja. Lohet tulevat valmiina fileinä samoinkuin silakat. Lahnoja ei fileroitu ollenkaan, ne vain suolattiin.

Kohtuuvella saimme kaikki tämän päivän tarjottavat kalat fleroitua ja suolattua. Savustusuunin alle tulet ja fisut uuniin. Siinäkin oli tarkka järjestys, että mille tasolle kalat laitetaan ja missä järjestyksessä, mutta sitä en kerro, ammattisalaisuus nääs.

Mestari Timo kantaa lohifileitä. Ja huomatkaa, Maikulla on niin paljon töitä ettei tiedä mihin kätensä panisi:)Kuvasta näkyy hyvin miten iso uuni on. Metrisillä haloilla lämmitetään ja kalaa mahtuu kerralla aika paljon.

 

Silakoille pikkusen alkulämpöä toholla.

Tänään valmistettiin silakoita, siikaa, lahnaa ja lohta. Niin ja loimulohta ihan silleen perinteisesti notskilla. Neljään mennessä saatiin hommat tehtyä.

Herrankukkarosta lähdimme hankkimaan remonttitarpeita tänne Loistokarille. Bauhaus oli kohteena. Löydettiin paikka helposti. Kiitos navigaattori. Olihan iso kauppa, tuli käveltyä montasataa metriä kun haettiin kamppeita. Suunnilleen kaikki löydettiin mitä lähdettiin hakemaan. Seuraavaksi Prismaan, joka oli vastapäätä Bauhaussia. Pauhaussi oli iso, mutta Prisma se vasta iso oli! Siis mitä järkeä on rakentaa semmoisia jättikauppoja. Perhana, ku meni toiseen päähän , niin toista päätä ei näkynyt, kertakaikkiaan katosi horisonttiin. Siellä olisi pitänyt olla oma julkinen liikenne tai vähintään jonkunlainen sisäinen taksipalvelu, niin valtava se oli. Jos pauhaussissa piti kävellä satoja metrejä, niin Prismassa piti kävellä kilometritolkulla, minäkin vaikka en tarvinnu muuta ku 25 amppeerin lattasulakkeita kävelin navigaattorin mukaan kaks ja puoli km. Maikku parka harhaili siellä pitempään vaikka ei hälläkään koriin jäänyt paljon mitään. Teltta kannattaa ens kerralla ottaa mukaan, että voi leiriytyä välillä ostosten lomassa. Ostoskärrytkin siellä olivat vähintää 3 kuutiometriä.

Kuiten sieltä pois selvittiin, rättiväsyneinä.

Päivä alkoi olla jo illassa, joten lähdettiin Loistokarille. Kyllä oli mukava palata tänne omaan rauhaan.

Että tällaista tänään.