Onko kellään ollut koskaan silleen, että suurinpiirtein kaikki menee ketuilleen. Meillä on tämä päivä ollut, ainakin tähän asti.  (17:41) ja varsinkin minulla. Katoppa kö meillähän täällä saarella on kaikenlaisia sähkökäyttöisiä käsityökaluja. Kuten esim. käsisirkkeli ja sähköhöylä, on muitakin, mutta nämä kaksi mainittua liittyvät oleellisesti tämän päivän dramaattisiin tapahtumiin.

Kummatkin koneet ovat aika vanhoja, taitavati olla 90-luvun alkupuolelta. Tai no miten sen nyt ottaa, riippuu mihin vertaa.  Toimivia ja hyviä koneita kuiten. Molemmissa on terät tylsyneet. Eli Bauhaussiin ostoksille. Sehän on se kauppa josta löytyy mitä vain. Niinhän sitä luuisi.

Ajattelin ensiksi hakea sirkkeliin terän. Kohtuullisen etsiskelyn jälkeen löysin terähyllyn. Hiphei, oikeankokoinen terä löytyi melkein heti.Hyrisin tyytyväisenä, että kerrankin onnistui. Ilo oli ennenaikainen. Terä oli muuten sopiva, mutta keskireikä oli liian iso. Uudessa se oli 30 mm ja vanhassa 25,4mm, eli tasan tuuma. Ei hätää. Ajattelin, yleensä tämmöisiä tapauksia varten on terien lähettyvillä valikoima erilaisia soviteprikkoja. Ei löytynyt, ei niin minkäänlaisia.

Perhana, missä myyjä. Sata metriä kierrettyä löytyi myyjä, jolta kohteliaasti kysymään prikkoja. "Ei meillä ole" narisi myyjä. "Semmoista se nykyään valitettavasti on". Jaha, vai niin. Eli osta uusi saha. En ostanut. Pitäkää teränne. No, kysäisin sitten, että sattuisiko löytymään vanhaan höylään sopivaa terää? Niinkuin arvata saattaa, ei löytynyt. "Ei tollasii enään mistään saa" narina vain paheni. Eli osta uusi höylä. En ostanut.

Mitä helevettiä. Mihin tämä maailma on menossa, Vinkuintian tehtailta suolletaan uusia romuja lähes ilmaiseksi ja vanhoihin hyviin koneisiin ei saa tarvikkeita. On se mallillaan. Eikä edes hyvää palvelua saa enään mistään. Miksi rautakaupoissa on keskenkasvuisia räkänokkia muka myyjinä ilman minkäänlaista tietämystä.

Ostin sieltä kuitenkin sitten sellaisen bensakanisterin, semmoisen jossa on kaatoputki, vielpä joustava ja kotimainen vielä, Plasto. Näytti hyvältä, joten rohkeasti otin sen. Toki muutakin tavaraa hankin, kuten puukon. No, kassatyttö oli seuraava narisija, "täst puukost puuttuu koodi", jotenkin tuttua. Jätin puukon kassalle, en olisi tarvinnutkaan.

Seuraa pieni savustustauko näistä kirjotushommista.

Takaisin koneen ääressä (22:45)

Joo eikä siinä vielä kaikki vit... eiku ketutukset tälle päivälle. Saarelle kun päästiin, niin meinasin notta kaadan siitä vanhasta vuotavasta kanisterista bensat siihen upouuteen kotimaiseen laatukanisteriin. En kaatanut. Voi sanonko mitä. En sano. Siinä kanisterissa se reikä mihin korkki kierretään oli helevettivieten soikea, hyvä, että sain korkin irti, saatikka kiinni. Eikä varsinkaan sitä kaatoputkea saanut siihen reikään edes tunkemalla. Se siitä kotimaisesta laadusta.

Kyllä meinasi kanisteri lentää mereen. Maltoin mieleni enkä heittänyt. Muutama miehekäs kirosana taisi päästä ja pääsikin. Ei se auta kuin seuraavalla kerralla viedä pönttö takaisin. Täytyy vaan vaikka laskea tuhanteenviiteensataan ennenkuin pääsen kaupan myyjän puheille.

Savustus otti lujille tänään. Tuuli perhana puhalsi idästä. Tarkotti sitä, että savustamo oli melkeen koko ajan savua täynnä. Kalaa oli aikalailla. Kokonaisia kampeloitakin oli tällä kertaa. Olivat aika konstikkaita savustettavia. Kyllä net kuiten kohtuuhyvin onnistui, niinku muutkin kalat. Illalla oli 92 henkeä risteilyllä.

Oli semmoinen semirankka ja pitkä päivä tänään(kin). Huomenna aamulla saadaan saarelle vieraita Ruåttista. Taiamma laittaa heät töihin. Huomiselle kun tuli kalaa satakunta kiloa. Siinä sitä saa taas ryöheltää.

On meillä silti täällä tosi mukava olla, on se mukava rankan päivän päätteeksi istahtaa vaikka kalliolle ja katella merelle. Siinä on sitä jotain.