No niin, nyt sitä ollaan Viitasaarella Wiikin Kartanossa, johon jäädään yöksi. Kuullostaa hienolta. Totuus on kuitenkin toinen. Onhan tämä varmaan joskus sata vuotta sitten ollut suuri ja mahtava ja hienokin miljöö, mutta ei ole enää. Aika ränsistyneen oloista on ja loppupeleissä aika pienihän tuo päärakennus on, nykyäänhän yksilapsiset nuoretparit rakentavat ensiasunnoikseen samankokoisia taloja.

Kaiken kukkuraksi vanhassa navetassa yövytään. Ei täällä onneksi lehmät enää mölise, nelostie tosin ihan vieressä. Ihan yksin täällä saadaan olla, ei ristin sielua näy missään, mutta eipä tuo haittaa, mehän ollaan aika mörököllejä muutenkin.

Viime yö oltiin Rovaniemellä, Pohjanhovissa herroiksi eleltiin. Niin ja se leikkaus oli aamulla, olkapäästä sahattiin vähän luuta pois ku pirulauta hankasivat vastakkain ja niinhän sen ei kuulemma kuulu olla. Hyvin meni ja aika nopea toimitus kaikenkaikkiaan. Aamulla puoli yhdeksän aikaan nukahdin ja puoli yksitoista heräsin. Yhden jälkeen jo lähdettiin jatkamaan matkaa. Iissä pysähdyttiin sen verran, että kylästeltiin siskoni ja veljeni luona. Kelikin ollut kohdillaan, pieniä sadekuuroja lukuunottamatta aurinko paistanut koko tämän päivän, lämpöäkin kymmenen asteen molemmin puolin. Ja mikä parasta, suunnilleen Ranuan jälkeen lunta ei ole näkynyt ollenkaan.