Vappuaamu Loistokarilla valkeni jäätävästi, kirjaimellisesti. Maa oli valkeana lumesta ja pohjoistuuli vihmoi räntää melkoisella voimalla.

Tuvassa lämmintä (ehkä hivenen väärä ilmaus tähän kohtaan) yhdeksän astetta ja ulkona nollassa. Kohtuuhyvin kuitenkin saatiin yö nukuttua. Mitä nyt pari kertaa yöllä piti käydä "nurkan takana". Mutta nythän on vasta toukokuun ensimmäinen, eihän sitä paljon muuta voi odottaakkaan. Varsinkaan eilisen jälkeen, kun suurinpiirtein kaikki mahdollinen meni pieleen mikä mennä voi.

Aamukahvit ja -puuro maistui ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Eikä ollut edes kylmä.

"Ploki"kirjoitusta kohmeisin sormin

Kuvassa näkyy iso uunikompleksi tuvan nurkassa, mutta sitä ei saa lämmittää. Tämä tupahan on rakennettu joskus 1800 luvun loppupuolella ja se on museoviraston suojelema joten sinne ei saa lisätä mitään eikä poistaa mitään. Ulkonäöstä päätellen uuni ja piippu on rakennettu samoihin aikoihin. Ei sitä uskaltaisi lämmittää vaikka saisikin.

Siinä syödessämme päätettiin, että tänne ei voi jäädä jos ei saada edes toimivaa lämmitintä. Sähköstä ei niin väliä. Kävin rannassa kokeilemassa moottoria, että josko se vaikka toimisi, ei toiminut ja tuulikin oli yltynyt miltei myrskyksi juuri siitä suunnasta mihinpäin pitäisi mennä. Soitin Oskulle ja selitin tilanteen. Lupasi tulla pelastamaan meidät mantereelle.

Hiukkasen lannistuneen tunnelman vallitessa noustiin Oskun Busterin kyytiin ja ajettiin satamaan, samalla hinattiin "Punainen Paholainen" (pitäisi keksiä parempi nimi) mantereelle odottamaan parempaa moottoria. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.