Vappuaattona kellon ollessa noin 13:50, tasan. Noustiin maihin Loistokarin Kallioluodolle, pohjoispuolen laiturille. Viimein perillä.  Kyllä se saari on just niin pieni miltä kuvissa näyttiki. Aurinko paistoi, lämmintä oli semmoset kymmenkunta astetta ja hivenen tuuleskeli lounaasta. Kamat laiturille ja siitä mökin pihalle odottamaan tuvan siivousta.

Edellisen kesän pariskunta oli jättänyt paikat aikalailla sotkuisiksi joten hommaa riittäisi. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", eli laadittiin suunnitelma miten iltapäivän aikana laitetaan paikat kuntoon, lämmitetään tupa, pestään sauna ja ehkä illalla vielä löylyt otetaan. Mutta, kaikki ei mene niinkuin Puksuvaarassa.

Maikku hakemaan siivouskamppeita, ja minä lämmitintä virittämään. Siivoustarpeita ei juuri löytynyt, Fairypullo ja ämpäri. Niillä pitäisi tulla toimeen, ainakin aluksi. Lämmittimen kanssa ei sujunut yhtään paremmin. Hetken aikaa se jopa lämpesi niinkuin piti, mutta vain hetken. Kunnes sammui jumalattomat savut päästäen. Hoksasin sitten, että lämppäri oli asennettu väärin, joten ei auttanut muu kuin vähän aikaa askarrella, jotta sain sen oikein paikalleen. Olihan se vähän haasteellista yhdellä kädellä, mutta onnistui jotenkuten. Virrat päälle ja lämppäri tulille. Voi @§§#&??, ei toimi. Himpskatin helkkari, uusi yritys. Ei, savua alkoi olla jo niin paljon, että toista seinää ei näkynyt, eikä se seinä kovin kaukana ollut.

Sillävälin alakerrassa Maikku oli kuin olikin saanut tuvan privaattipuolen pestyä. Tavaratkin alkoi olla ei nyt ehkä vielä lopullisilla sijoillaan, mutta sisällä kuitenkin. Santpauliat ikkunalla ja matot lattialla. Niin oli soman näköinen tupa, että.

En luovuttanut vielä lämmittimen testausta. Takaisin vinttiin ja uusi yritys.

Romu mikä romu. Ei pelitä. Vain vaivoin sain pidettyä hermoni kurissa. Pureskelin nokista lippalakkiani, raastoin melkein hiuksetkin päästäni, olin nokinen kuin S/S Ukkopekan lämmittäjä siihen aikaan kun hiilellä lämmitettiin.

Pikkuhiljaa alkoi idylli lasillisesta viiniä lämpimässä tuvassa tuntua kaukaiselta haaveelta, mutta eihän hätä ole tämän näköinen. Muistettiin nähneemme jossain sähköpatterin ja rannassa on iso dieselaggrigaatti josta oli tuvalle vedetty roikka. Saisimme sittenkin nauttia tuvan lämpöä, viiniä ja hyvä on, siinähän se menee samalla motillinen yhden tähden jaloa juomaakin.

Ukko rantaan ja mylly käyntiin. Maikku jäi sillä välin valmistelemaan tulevaa tunnelmointia. Kone hyrähti käyntiin esimerkillisen hyvin, töpseli "seinään" ja patteri lämpiämään. Viimeinkin alkoi lämpö levittäytyä tupaan ja saatiinpa radiokin toimimaan oikealla sähköllä.

Mitä helvettiä. Radio sammui ja samalla sammui patterikin. Ei voi olla totta, juuri kun alkoi tuntua mukavalta. Ei auttanut muu kuin lähteä rantaan tutkimaan, että mikä siellä mättää. Ei löytynyt mitään selvää vikaa, käyntiin lähti, mutta kävi vain hetken.

Ei tunnelmoitu lämpimässä tuvassa. Tässä vaiheessa kello oli jo lähellä yhtätoista, pimeääkin alkoi jo olla. Loistokarin Ukko ja Akka laittoivat nukkumaan itkunsekaisin tuntein tietäen, että ei se ainakaan huonommaksi voi mennä. Taisimme kuitenkin siinä hyvästellä toisemme ihan vaan siltä varalta, että jotakin sattuisi yöllä tapahtumaan.

Niin, meinasi unohtua, että jossain vaiheessa iltaa päätimme suosiolla luovuttaa saunahommat tuonnemmaksi.